Päreet palaa!

On niin paljon kielen päällä, että mietin miten sanoisin sanottavani suhteellisen lyhyesti. Olen mielestäni ollut erittäin kärsivällinen koronaviruksen aiheuttamien vaikutusten suhteen, mutta nyt paloi kyllä päreet, kun maan päättäjät päättivät siirtää kuntavaaleja.

Huomaan, että ihmisillä alkaa mennä hermot kaikkiastaan jatkuviin rajoituksiin ja pelotteluihin. Osa ottaa vakavasti, osa puhuu salaliittoteorian puolesta. Sekavaa informaatiota saa lukea niin päättäjien kuin kansalaistenkin toimesta.

Mielestäni Suomessa ei ole hoidettu asioita hyvin. Päättäjät eivät itsekään tiedä mitä mieltä ovat mistäkin ja informaatio on vajavaista ja ristiriitaista. Jos itse saisin päättää, niin sulku olisi viime keväänä ollut kertakaikkisen kiinni, myös rajat. Ja tälläkin hetkellä valtiovalta suosittelee yhtä ja paikalliset nyrkit päättää toista. Tiedän toki, että alueelliset erot on isot. Mutta kuitenkin.

Tukieurot ei saavuta apua tarvitsevia yrityksiä ajallaan ja kuka tietää onko ne edes suunnattu oikeisiin kohteisiin.

Vaaleja on ollut aikaa suunnitella vuosi etukäteen ja muutamaa viikkoa ennen päätetään siirtää niitä. Itse ajattelen, että tämä on puoluepeliä, jollei kannatustilastot miellytä.

Nykyään ei edes ministerit tajua erota, jos vaikka tyrivät miten. Taputellaan vaan päähän.

No, ei enempää tästä aiheesta. Olen vaan turhautunut ja vihainen, enkä ole ainoa.

En luota koronarokotteeseen, enkä ryntää sitä ottamaan, jos otan koskaan. Aika näyttää. En myöskään hyväksy sitä että hoitohenkilökunta pakotetaan ottamaan influessarokote vuosittain, koska siitä ei ole aina mainittavaa hyötyä. Tästäkin voisin avautua pitkät pätkät.

En ole kirjoittanut tätä blogia kolmeen päivään, joten koitan vähän kertoilla muita kuulumisia. Elareista mainitsin jossain kohti, niin tammikuu tuli tilille tuplasti ja nyt joudun taas oikomaan asioita. Sama tilanne oli viime syksynä. Ihan samperin turhaa hutunkeittoa! Jos ihmiset viitsisivät hoitaa asiat kuten pitää alunperinkin.

Lapsoseni pääsee armeijassa ampumaradan hoitajaksi maanantaista lähtien. Toivon kovasti että on hänestä mukavaa hommaa ja armeija hoituu kunnialla loppuun. Ja vielä enemmän toivon, ettei tutkimuksissa löydy sydämestä mitään pahaa vikaa. Eipä ole hetkeä, ettei tarvitsisi murehtia mitään.

Keskiviikkoiltana osallistuin erään hyväntekeväisyysjärjestön nettikoulutukseen. Niitä pidetään kolmesti peräkkäisinä viikkoina ja tämä oli toinen kerta. Yksi koulutuskerta kestää kolme tuntia. On taas pitänyt opetella käyttämään uusia sovelluksia ja keskustelemaan netissä täysin vieraiden ihmisten kanssa. Tulevaisuudessa alan toimimaan tukihenkilönä nuorille netissä. Sielläkin on useita eri vaihtoehtoja toimia. Voi tulla eteen rankkojakin asioita, mutta esimerkkitapauksia pohtiessani totesin, että minähän olen jo omassa elämässäni kokenut tämän kaiken, tavalla tai toisella. Jotenkin tuli tunne, että löytyy sitten tarkoitus kaikille niille ikävillekin kokemuksille. Muutoin nuoriin pitää suhtautua kuin valkoiseen paperiin, siten ettei muodosta ennakkoluuloja tai tuputa mitään omaa agendaa.

Torstaina ja perjantaina heräsin hoitajan töihin aamuvuoroihin 11 vuoden tauon jälkeen! Ja puolitoista vuotta oli edellisistä hoitajan hommista, koska opiskelen. Ekana yönä nukuin tosi kehnosti, koska unissani nukuin pommiin pitkin yötä! Jalkoihin ja selkään koski pitkästä aikaa erilainen toimenkuva, mutta toisena päivänä sujui siltä osin jo paremmin. Sitä samaa perustyötä se oli kuin ennenkin, vaikkakin talo oli minulle uusi. Onneksi tuli ennestään tuttu henkilö minua opastamaan. Olen tyytyväinen kun rohkaistuin kokeilemaan.

Päivänmittaan minua kyseltiin jo enemmänkin töihin, mutta tulevaisuus on täysin avoin monestakin eri tekijästä riippuen. Minun täytyy miettiä koronatilannetta, sitä miten pystyy koulua käymään, perhettä ynnä muita seikkoja. Ainakin perheeltä tuli jo toivetta, että pitäisin heinäkuun lomaa kaikesta, sekä töistä että koulusta.

Yhä mietin mitä tekisin isona. En ole aikainen aamuherääjä, mutten tahtoisi ihan tehdä iltojakaan. En tiedä miten jaksaisin enää valvoa öitä. Tein pelkästään yötyötä vuosikaudet. Toisaalta se rytmi olisi tuttu ja turvallinen, mutta vasta olen oppinut olemaan jotensakin päivärytmissä.

Ehkä minun juttuni olisi joku 8-9 aamusta 16-17 asti iltapäivällä töissä. Ei tarvitsisi herätä anivarhain ja jäisi illastakin aikaa puuhastella jotain. En tiedä. Voisin ottaa vaikka useammankin henkilökohtaisen avustettavan, muttei minua motivoi kun palkka on alkaen noin 9 e/h, enkä ole kiinnostunut mistään ruuanlaitosta tms. Mahtaako minulle oikeaa alaa ollakaan?

Joskus joku verkkokauppa on hakenut päivittäjää ynnä muuta taustatoimijaa. Harmittaa, kun en silloin ole rohjennut vielä hakea mihinkään. Nyt kun ikää on tullut lisää, niin tuntuu ettei enää kelpaakaan niin mihinkään, vaikkakin osaan monenlaista tietokonehommaa ja kännykkäsovellusta ikäisekseni. 

Työmarkkinat on kanssa yksi. Toisaalta on joillain aloilla hirveä pula, mutta sitten kumminkaan ei tarvitakaan. Moni hakee töitä saamatta ikinä edes mitään vastausta. Ikään kuin olisit täyttä ilmaa. Mielestäni yritysten pitäisi antaa edes jokin vastaus, vaikka se olisikin sillä hetkellä kielteinen.

Monilla aloilla palkkataso on ihan nurinkurinen. Kyllä nostaisin hoitajat palkkakuopasta ylös. Moni saa paremman palkan paljon helpommalla. Joskus väläytellään lisienkin poistoa hoitajien palkoista. Ne on sitä varten, että on töissä 24/7/365. Hoitaja on töissä silloinkin kun toiset nukkuu, viettää joulua tai juhannusta. Ne korvaukset eivät ole ruhtinaalliset ja niistäkin on viilattu vuosien varrella pois siirtämällä työtunteja hieman eri kohtiin.

Ugh, olen puhunut!

*Kaupallisessa yhteistyössä Zmarta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *