Mitalipäivä

Tänään jumituin katsomaan televisiosta MM-hiihtoja, mitä ei siis ole mitälie pariinkymmeneen vuoteen tapahtunut! Siinä ajassa on hiihtoporukka melkoisesti uusiutunut ja naisetkin ruvenneet hyppäämään mäkeä! Entisestä hyvin intohimoisesta penkkiurheilijasta on tullut perin välinpitämätön. Ai miksikö? No koska Lahden doping-keissi 2001. Siitäkin on jo 20 vuotta aikaa.

Tänään istahdukseni kuitenkin palkittiin miesten MM-hopealla, joka oli jo toinen hopeamitali kisoista. Pessimisti ei pety!

Muutoin olen puuhastellut tässä kotosalla oheistoimintaa TV:tä katsellessa. Olen terapoinut ystävääni, jolla tuli bänät. Sitten soitti kummipoikani ja illan suunnitelmat menikin uusiksi, koska hän tuli käymään pitkästä aikaa. Eipä tule juuri ketään nähtyä, kiitos koronan. Vanhoja muistellessa ja kuvia katsellessa tajuaa miten paljon elämänmeno on muuttunut.

Kävimme syömässä ja samalla näin erään tutun. Kahdessakin ruokakaupassa kävimme. Kotona kahvittelimme ja juttelimme tiiviisti kuulumisia pitkästä aikaa. Toki olemme välillä soitelleetkin. Eniten on ikävä meidän jutuista niitä kesäkeikkoja ja -festareita. Onneksi hyppäsimme kesän 2019 ihan hulluna! Aloitimme Kissistä ja päätimme Rammsteiniin. Siihen väliin mahtui Whitesnake, Wasp ja Europe. Olisin rauhoittunut joka tapauksessa. Ihana muisto oli viettää pari yötä samassa hotellissa Waspin kanssa. Hieraisin silmiäni aamupalalla, kun näin bändin jäseniä palloilemassa ravintolassa. Kummipoikani osui yhtä aikaa hissiinkin kitaristin kanssa. Minun ei pitänyt tässä blogissa muistella menneitä, vaan pysyä tiukasti nykypäivässä, mutta ohops, nyt lipsahti!

Sitten tämä helmikuu on historiallinen. Kuopukseni täytti 17 vuotta ja siten lapsilisäkausi on kohdaltani lopullisesti ohi. Elarit on Kelan huomassa käsittelyssä ja odotan sieltä päätöstä. Toivon että Kela maksaisi sen vuoden, mitä on vielä jäljellä, että tietäisin rahojen tulevan ajallaan. Olen kyllästynyt määrättyihin asioihin, jotka ei toimi. Jos joskus rakastuu väärään ihmiseen niin pitääkö siitä kärsiä vuosikymmenet?

Koska lapsilisä loppuu, niin kuopukseni aikoo hakea opintotukea. Tätä varten lapsonen piti viedä passikuvaan. Sen jälkeen tein netissä sähköisen passihakemuksen ja maksoin sen. Sen jälkeen marssin lapsen kanssa poliisiasemalle, joka ei ole joka päivä auki ja saatiin passi tilattua. Muutaman päivän kuluttua hain passin R-Kioskilta. Samalla kävimme pankissa tekemässä lapselle omat verkkopankkitunnukset antaen ohjeet niiden käyttöön. Jo saman tien lapsonen unohti vaihtamansa salasanan ja eikun kohta uudelleen pankkiin hakemaan uudet tunnukset. Seuraavaksi hajosi hänellä pankkikortti. Sitä taas tilaamaan. Opintotukihakemukseen tarvittiin opiskelutodistus. Se piti pyytää koulusta ja liittää hakemukseen. Joskohan nyt olisi kaikki kunnossa?

Toista lastani Kela rankaisi ahkeruudesta, eli vuosi 2019 meni takaisinperintään. Sellainen on aika ikävä yllätys, varsinkin jos nuori opiskelee ja varsinkin jollei tätä rahareikää ole osannut budjetoida. Aukaisin kukkaron nyörini ja autoin. Periaatteessa on ole ihan hellä kanaemo. Pyrin siihen että nuoret oppivat kantamaan vastuuta itsestään ja rahankäytöstään. Olen koittanut opettaa budjetointia siten että yllättävistäkin menoista selviää. Joskus vaan on riennettävä apuun kun siivet ei kanna.

*Kaupallisessa yhteistyössä hyvinvoinnin.fi. Klikkaa bannerista!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *