Auto

Noin vuosi sitten aloin pohtia suhdettani autoon. Täällä maalla se on aika välttämättömyys, koska ei pääse edes töihin omituisiin aikoihin, tai säännöllisinkään.

Tajusin ykskaks, että minulla on lähes koko aikuisikäni ollut autovelka päällä. Auto on siis vaihtunut aika tiheästi. Useammin kuin on ollut todellinen tarve. Joskus on ollut tarvekin perheen koon muuttuessa, mutta yleisimmin on vain tullut autokuume päälle ja se on ollut menoa sitten.

Olen halunnut pitää melko hyväkuntoisia autoja ja olenhan ostanut neljä ihan uuttakin autoa! Syystä etten ole jaksanut murehtia toimiiko autoni vai ei, silloin kun sitä tarvitsen.

Viimeisimmän autokauppani perustelin perhekoon pienenemisellä ja sillä, että vaihdoin dieselin hybridiin.

Ja nyt olen kyllästynyt maksamaan sitä autoa. Olen neljä vuotta kohta maksanut ja edellisen antanut vaihdossa ja silti loppuvelkaa vielä on. Taistelen ja taistelen tappaakseni velan. Automyyjä on jo kahdesti soittanut ja ehdotellut josko taas vaihtaisin autoa, mutta olen päättäväisesti kieltäytynyt. 

Välillä kyselin myös tarjouksia, josko vaihtaisin autoni halvempaan, muttei sekään kannata, koska nykyisestä vähän käytetystä autostani luvataan ihan älyttömän vähän rahaa. Pakko siis kärsiä.

Olen jo tehnyt päätöksen, että autojen jatkuva vaihtaminen, velaksi ostaminen ja liian kalliiden autojen ostaminen on osaltani loppu. Autoa tulen tarvitsemaan, mutta harkitsen tarkemmin millaisella autolla ajan ja miten paljon.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *